#3 Peltorallittelua

Moikka!

  Ucci on päässyt muutamaan otteeseen laukkaamaan ihan kunnolla, koska meillä oli iso pelto käytössä (ja nyt, kun pelto ei ole enää käytössä, olemme laukkailleet peltotiellä). Ucista näkee kuinka paljon se nauttii laukkaamisesta. Kun ollaan otettu viimeinen pätkä laukkaa, Ucci on lähtenyt niin lujaa kuin sielu sietää! Tähän mennessä meidän maksiminopeus on ollut sellainen kevyt 54,3km/h.. Ucilla on olisi kyllä haluja mennä lujempaa, mutta turvallisuussyistä ei viitsitä ihan vielä päästää menemään täysiä :D

  Rallitteluista on ollut hyötyä todella paljon! Ucin laukka on parantunut todella paljon, ja laukasta alkaa löytymään uusia vaihteita. Vasemmassa laukassa herra osaa jo ottaa melko paljon takasten päälle. Oikea laukka ei ole Ucin vahvuus, joten siinä Ucci ei vielä ota niin paljoa takasten päälle. Kehitys näkyy varsinkin vasemmassa laukassa (joka on aina ollut vahvempi). Vasen laukka alkaa olemaan jo vahvaa ja se tuntuukin selkään todella hyvältä. Oikeakin laukka on kehittynyt, mutta ei niin paljoa. Toki se näyttää jo jokseenkin laukalta, mutta selästä käsin se tuntuu välillä ihan
järkyttävältä...

  Tästä tuli nyt tällainen lyhyt postaus, koska minulla on koeviikko menossa, joten aikaa ei oikein tahdo riittää tänne kirjoittamiseen mun kannalta. Onneksi koeviikko ja koulu loppuvat ensiviikolla! Mulla alkaa kylläkin kesätyöt, mutta toivotaan parasta, että aika riittää postailemiseen.

Tyytyväinen heppa odottelee laidunkauden alkua.

#2 Liinassa juoksentelua

Heippa taas!

Tosiaan tässä nyt on ollut monia ratsastuskertoja, kun ei ole ollut kuvaajaa, niin ei ole viitsinyt sitten kirjoittaakkaan. Ucci on nyt ollut meillä 3 viikkoa, ja sitä ollaan liikutettu 3-4krt viikossa. Viikossa hyppäämme kerran, ja loput ratsastuskerrat jäävätkin koulutuuppailuksi. Isämme käy tämän lisäksi myös välillä maastakäsin kävelyttämässä poikaa maastossa. 

Tämän kolmen viikon aikana Ucci on saanut kokea kaikenlaista uutta, kun olemme testanneet erilaisia asioita pesemisestä liinassa kulkemiseen. 

Kuun alussa Ucci pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kokeilemaan juoksutusta juoksutusvyön ja sivuohjien kanssa. Ruunaa on toki ennenkin liinattu (jos edellä olevasta tekstistä tälläisen käsityksen sai), mutta se ei ole ollut niinkään tosissaan tehtyä "työtä". 

Ucci ihmetteli alussa hyvinkin paljon sivuohjia, jotka pitivät hänen päätään kurissa. Alussa toki pidimme sivuohjia kauan löysällä ennen kuin kiristimme niitä vähän. Käynnissä Ucci haki todella hyvin ohjille ja meni hyvin nätisti ensikertalaiseksi. Ravinostoissa yleensä herra nostaa päänsä taivaisiin, ja kun sivuohjat estivät sen, sai Ucci jonkinsortin kauhupelästyksen joka meni jotakuinkin näin : "Mitä ihmettä tapahtuu, apua! En voi ravata kun joku estää mun pään nousemistä?!". Hetken Ucci vain tyssäili ravinostoissa ja näytti vähän siltä että kaipais henkistä apua. Pienen hetken kuluttua se kuitenkin jo ymmärsi jutun pointin ja alkoi kulkea ravissakin aivan törkeen hyvin!

Tämän jälkeen vaihdettiin nuo ohjat menemään etujalkojen välistä, jolloin ne ajoivat asiaansa paremmin.

Laukkaakin koitimme nostaa, mutta se ei vielä ole niin vahvaa, että Ucci siihen pystyisi noiden ohjien kanssa. Nostoissa ruuna vain pomppi paikoillaan, koska sivuohjat estivät eteenpäinpyrkivyyttä. Päätimme lopettaa yritykset, ettei Ucille jää kammoja. Julia meni kävelemään vielä herran kanssa pitkät loppukäynnit pellon ympäri, jonka jälkeen otimme kamppeet pois ja Ucci sai hetken nauttia vihreästä nurmesta. 

Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä Ucin suoritukseen, sillä ajattelimme ettei tuosta nyt mitään tulisi. Kyllä vain tuli, ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin myös juoksutuksen parissa. 

On se vaan niin upea heppa!

Tällä hetkellä arkisin emme kerkeä kirjoittelemaan kovinkaan paljon postauksia. Pian alkaa kesäloma, jonka myötä aikaa blogillekin on lisää!

#1 Mistä kaikki alkoi?

Moikka! Tässä ensimmäisessä postauksessa ajattelin kertoa mistä elämämme Ucin kanssa alkoi (voitte tutustua Ucciin hieman paremmin täältä).

     Minä (Janette) ja Julia aloimme suunnitella hevosen ostoa jo pari vuotta sitten. Mietimme monia eri vaihtoehtoja tänä aikana, mutta silti sopivaa hevosta ei tuntunut löytyvän (hyvä vain sillä muuten nyt meillä ei olisi Uccia!). Itse olen aina ajatellut etten ikinä haluaisi lämminveristä hevosta, koska minun mieleeni suomenhevoset olivat paras vaihtoehto. Julia yritti aina puhua minulle järkeä päähän, että kyllä ne lämminverisetkin ovat hevosia, ja toimivia sellaisia. Aloin sulattelemaan tätä asiaa lämminverisistä, ja niinkuin näkyykin, mielipiteeni niitä kohtaan on muuttunut täysin.

Ucci oli ystävällämme omistuksessa viimeiset muutaman vuotta. Sinä aikana kävimme melko paljon ratsastelemassa ruunaa, Julia enemmän ja minä itse vähemmän. Itse en käynyt useasti, koska aluksi pelkäsin Uccia melko paljon, mutta jokaisen ratsastuskerran jälkeen aina vain vähemmän ja enää en pelkää sitä ollenkaan. Kun herran entinen omistaja ilmoitti, että aikoo myydä Ucin, aloimme Julian kanssa miettimään visioita vanhempiemme suostuttelemiseen. Pian tämän jälkeen luovuimme jo ostoajatuksesta, mutta sitten jossain vaiheessa ajattelimme, että kyllä me tämä ruuna ostetaan. Vanhempamme suostuivat ja siitä lähti sitten heppatavaroiden investointi. Ennen ostoa vuokrasimme Uccia noin pari kuukautta, jonka aikana suhteemme lähenivät. 

Ostimme Ucin 24.4.2016, ja omaan pihaamme se saapui lauantaina 30.4. Nyt ruuna elää kanssamme melko rattoisaa ja monipuolista elämää. Päätavoitteenamme on saada Ucista mahdollisimman hyvä käyttöhevonen ja paras ystävä, ja ken tietää; jos vaikka tulevaisuudessa ryhdyttäisiin kisailemaankin. Kisailemiseen tosin on vielä pitkä matka, mutta ehkä vielä joskus. 

Tässä blogissa kerromme treeneistämme ja yleisesti elämästämme Ucin kanssa. Jos sinua kiinnostaa hevoselämämme, ryhdy seuraajaksi!