#9 Kuulumisia + yllätys

Teksti on kirjoitettu tiistaina, mutta kuvien vuoksi julkaistiin vasta nyt.

Hei taas pitkästä aikaa!

Joulu on kohta ovella, joka tarkoittaa sitä, että pian alkaa loma. Meillä on onneksi pitkä joululoma. Mulla alkoi viimeinen jakso tuossa joulukuun alussa ja voisi sanoa, että viimeinen jakso on todella väsyttävä. Vaikka mulla on vain viisi kurssia, ja kaikki ovat kertauskursseja, niin silti jokaisen koulupäivän jälkeen tekisi mieli painua pehkuihin. Kirjoituksiin pitäisi myös alkaa lukemaan, mutta motivaatio on ties missä.. On se lukio stressaavaa aikaa :D

Vaikka koulujutut vievät pitäisi viedä suurimman osan ajasta tällä hetkellä, vietän pikemmin aikaa hevosten parissa. Ucci on nyt päässy useaan otteeseen liinan päähän kelien takia. Täällä päin Suomea ei ole juurikaan lunta, ja joka paikka on kelistä riippuen jäätä tai loskaa täynnä. Onneksi ruunalle laitettiin hokit pari viikkoa takaperin, joka tietenkin helpotti liikutusta.

En kestä tätä kuvaa :D

Ucci vois liikkuu muutenki näin :)

Ucci tykkää todella paljon juoksutuksesta. Tai ainakin vasempaan kierrokseen, sillä siinä suunnassa hän ottaa kaiken ilon irti pukittelemalla ja spurttailemalla sinne sun tänne. Uccihan ei osannut vielä kesällä pukittaa kunnolla, se nosti takasiaan ehkä korkeimmillaan 20-30cm korkeudelle. Nykyään herra kuitenkin esittää miten korkealle hevonen voi saada takajalkansa :) Onneksi ratsastajan kanssa Ucci ei tee moisia pukkeja. Ja Ucci pukittaa ainoastaan vasemmassa kierroksessa, oikeassa polle kulkee oikein mallikkaasti. Mistähän tuokin mahtaa johtua?

Onneks tällaisia ei (vielä) tehdä ratsastajan kanssa ..

Saimme Janeten kanssa jo kaksi joululahjaa jo etukäteen. Toinen oli suitset ja toinen paljastuu lopussa ;) Suiset ovat micklemit, ruskeana tottakai. Saimme nämä joulukuun alussa, ja ne ovat nyt olleet testissä parisen viikkoa. Vielä ei osaa sanoa, sopiiko ne Ucilla vai ei. Laitoimme kuolaimeen ne klipsut, jolloin Ucci tuntui todella vahvalta suustaan, mutta ei tajuttu heti ottaa klipsuja pois. Ratsastin tänään ensimmäisen kerran klipsuitta ja Ucci tuntui heti paljon kevyemmältä. Toivottavasti klipsujen poisto auttoi ja ruuna jatkaa samalla mallilla miten tänäänkin!

Nuo pari viikkoa Ucci oli suoraan sanottua kauhea ratsastaa. Sitä ei saanut mitenkään kiinni, hevonen vain puuskutti pikajunan tavoin eteenpäin. Ja kun vihdosta viimein pidätteet meni läpi, heppa ei halunnut liikkua kunnolla, vaan kipitti askellajista riippumatta. Eli joko mentiin täysiä tai ei ollenkaan. Toki syynä voi olla se, että Ucci ei ollut päässyt  pitkään aikaan laukkaamaan milloin kengityksen tai jäisten pohjien takia. Ruuna vaikutti myös olevan jumissa selästään. Kun tähän lisää vielä uudet suitset (joissa oli klipsut), niin ei voi syntyä muuta kuin sillisalaattia.

Mikä on askellaji? :D

Tänään kuitenkin Ucci oli taivaallinen. Alussa ruunalla vaikutti olevan kauhea kiire kaikkialle, mutta muutaman pysähdyksen ja ärripurrin jälkeen Ucci rauhoittui. En ollut uskoa silmiäni, hevonen kulki kaula kaarella, taipui varsinkin oikeaan kierrokseen (vaikeampi kierros) hyvin ja kuunteli oikeasti mua. Ja Ucci oli kevyt kädelle. Kyynelkanavat meinasit avautua jo käyntityöskentelyssä. Tehtiin käynnissä ja myöhemmin ravissa sellaista volttityöskentelyä, missä mentiin kolme volttia putkeen. Oikeassa kierroksessa pitkälle sivulle tultaessa aloitetaan heti kulmassa voltin tekeminen oikealle, siitä jatketaan suoraan voltilla vasemmalle ja sitten vielä uudestaan oikealla. Toisella pitkällä tehtiin avoa/sulkua. Vasempaan kierrokseen voltit alkoivat tietenkin vasemmall, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Hahmotin tuota vielä piirustuksella, jos saisitte siitä enemmän irti :D

Oikea kierros

Ucilla ei olla menty juuri ollenkaan avoa tai sulkua. Olemme Janeten kanssa nyt aloitettu opettamaan Ucille kyseisiä liikkeitä, lähinnä sulkua, vaihtelevalla menestyksellä. Sulkua on huomattavasti helpompi mennä, koska kentän aidat estävät eteenpäin kävelemisen. Avoa olen yrittänyt muutaman kerran, mutta turhaan :D Hevonen vain lähtee pokkana kävelemään eteenpäin.. Sulku on siis tällä hetkellä in, sillä saa Ucin oikeasti keskittymään työskentelyyn ja jalkoihin. Ei Ucci vielä osaa kunnolla sulkuakaan, mutta kehittyy joka kerta enemmän ja enemmän.

Tänään saatiin hyviä pätkiä sulun tekemisessä, kun taivutin Uccia oikeassa kierroksessa vasemmalle. Toiseen suuntaan meno ei onnistunut yhtä hyvin, mutta ei anneta sen masentaa. Kun aloimme työskentelemään ravissa, halusin testata sulkua ravissakin. Ja Uccihan meni! Tein vain kerran molempiin suuntiin, jottei ruunalle jää pahaa makua "uudesta" liikkeestä. Sitten jatkettiin työskentelyä siten, että voltit tehtiin yhdellä pitkällä sivulla ja toisella pitkällä sivulla lisättiin, koottiin, pysähdyttiin, you name it. Ucci kulki ravissa suurimmaksi osaksi peräänannossa. Ravissa. Voitte vain kuvitella kuinka onnellinen mä olin tuon kauraturvan selässä<3 Harmi ettei ollut kuvaajaa paikalla, täytyy toivoa että ensi kerralla olisi! Ucci tietenkin liikkuu silloin kuin kirahvi, kun saadaan kuvaaja paikalle, as always :D

Osaa hän poseeratakin :)

Ravi tuntui muutenkin todella hyvältä, hevonen polki kunnolla takasillaan ja liike tuntui jotenkin nousevalta, etenkin vasemmassa kierroksessa. Puomien meneminen on näköjään tehnyt tehtävänsä. Oikeaan Ucci tuntui vähän kireämmältä, mutta huomattavasti paremmalta kuin ennen. Meno muuttui kierros kierrokselta paremmaksi. Ravien jälkeen käveltiin välikäynnit.

Kun käynnit oli kävelty, aloimme laukkamaan. Kauhulla odotin oikean laukan nostamista, sillä Ucci ei tuona parina viikkona suostunut nostamaan oikeaa laukkaa millään. Ei voltilla, ruuna vain painoi menemään vastalaukkaa. Hyvä tietää, että Ucci osaa vastalaukan noinkin hyvin, koska tietoa voidaan hyödyntää vastalaukkaa treenatessa ;) Takaisin oikean laukan nostamiseen. Kun annoin sisäjalalla laukka-avun, olin varma, että vasen laukka olisi noussut. Mutta ei, Ucci nosti oikean laukan. Laukka ei tuntunut kauhean hyvälle, hevonen kaahotti menemään. Pääasia oli kuitenkin se, että se edes nousi. Laukkaa on helpompi parantaa, kun se nousee, joten nyt ei kun vain treenaamaaan! Vasen laukka oli taas ihanaa, olisin voinut matkustella laukassa loppu vuoden. Se oli sellaista ihanan rentoa, kiireetöntä ja nousevaa. 

Näitä kuvia julkaistaan lisää tulevaisuudessa

En laukannut kauhean kauaa, sillä olin ajatellut päästää Ucin vielä laukkamaan peltotielle. Kävelin peltotien toiseen päätyyn, käänsin hevosen ja se oli menoa. En edes kerinnyt antaa mitään apuja, kun hevonen lähti avaruusraketin tavoin täysiä eteenpäin :D Ucci selvästi nautti tuosta laukkapätkästä, koska se pärski tosi paljon ja näytti niin tyytyväiseltä. Täytyy jälleen toivoa, että paikat pysyisi nyt sulana (tai sitten sitä lunta voisi tulla metrikaupalla!), jotta Ucci pääsee irrotelemaan kunnolla edes kerran viikossa.

Sitten siihen yllätykseen, mikä ei oikeastaan enää ole kauhea yllätys, jos seuraa meidän Instagram-tiliä. Meille tuli toinen lämminverinen joulukuun ensimmäisenä lauantaina. Tamman nimi on Debs Dee ja iältään se on 4. Tammaa kutsutaan Depsiksi tai Pepsiksi :) Ucci ja Depsi tulivat heti hyvin toimeen ja ovat jo hyvin riippuvaisia toisistaan.. Kerromme Depsistä paremmin vaikka seuraavassa postauksessa tai viimestään silloin, kun neiti saa oman sivun :)

Kuvankaunis Depsi <3

Tästä tekstistä tuli nyt pitkä ja sekava, mutta pariin kuukauteen mahtuu paljon asiaa.

#8 Video esteiltä

Heippa! Tässä video viikon takaa maanantailta, jossa hyppään Ucilla. Julia meni samaisena päivänä minun jälkeeni vielä koulua, mutta siitä ei tullut videomateriaalia. Toivottavasti pidätte videosta!

PS. Tein Instagram -tilin, josta voi seurailla Ucin elämää aktiivisemmin kuin täältä. Sen löydät nimellä uccicifling !

#7 Ilman satulaa

Olin mennyt ruunalla kokonaisen tunnin ilman satulaa muistaakseni kaksi vuotta sitten. Tuo kahden vuoden takainen tunti päättyi siihen, kun putosin. Putoaminen jäi kaivelemaan hampaankoloon pitkäksi aikaa, vaikka mitään vakavaa ei sattunut. Toki olemme menneet Janeten kanssa Ucilla monet kerrat loppuverkat ilman satulaa, mutta silloin Ucci ei enää jaksa testailla vaan menee suhteellisen nätisti.

Päätin ottaa härkää sarvista ja mennä Ucilla ilman satulaa tuossa pari viikkoa sitten. Otin varmuuden vuoksi gramaanit matkaan. Ne olivatkin ihan tarpeelliset kun ruunalla oli menohaluja todella paljon, ainakin aluksi. Alkuverkat meni vähän miten sattuu, sillä Ucci kyttäili kentän ulkopuolella tapahtuvia asioita. Tähän väliin on pakko pahoitella kuvien laatua, ja mä en osaa muokata kuvia juuri lainkaan.. Janette on meistä se, joka osaa tuon jalon taidon, mutta hän on tällä hetkellä viettämässä aikaa poikaystävänsä kanssa mökillä.

Loppujen lopuksi sain ruunan keskittymään olennaiseen. Alussa ravissa oli helppo istua, mutta kun tuo hevonen alkoi käyttää kunnolla selkäänsä.. Istuminen ei ollutkaan enää niin yksinkertaista, vaan siihen joutui oikeasti keskittymään huomattavasti enemmän. Vatsalihakset saivat kyllä kyytiä tuolloin!

Laukassa me mentiin vaan lähinnä isolla ympyrällä. Aloitimme oikealla laukalla, joka on Ucille vaikeampi. Alussa se yritti olla vähän sellaista ravilaukkaa, mutta parin kierroksen jälkeen se parani huomattavasti. Vasen laukka oli taas alusta lähtien todella voimakasta, ja tuntui kuin olisin istunut keinuhevosen selässä! Janette oli rakentanut kentälle kavaletin, jota hyppäsimme muutaman kerran kumpaakin suuntaan. Oli muuten kivaa hyppiä ilman satulaa! Hypyt olivat ihanan tasasia ja niissä oli helppo pysyä kyydissä.

Janette meni loppuverkat samalla kun mä korjasin kavaletin pois. Loppuun on pakko laittaa vielä muutamia kuvia tuosta ravista, ero on suurin ennen ja jälkeen laukan! On se hieno hevonen❤

#6 Uutuuksia ja vieraileva kuski

Olemme pohtineet jo hetken aikaa, että Ucci tarvitsee esteille uudet kuolaimet; joka johtaa myös uusiin suitsiin. Ucci oli normaaleilla nivelolympioilla todella vahva esteillä, ja pidätteet kulki Ucille perille varmaankin Rovaniemen kautta. Mietimme pitkään että mitkä kuolaimet olisivat hyvät tuon hevosen suuhun. Otimme Ucille testiin oliivi nivelkuolaimen, joka on tähän mennessä vaikuttanut hyvältä kuolaimelta. Plussana näissä kuolaimissa on myös se, ettei niihin tarvitse laittaa kumitutteja, kun herran suupielet tuppaa saamaan herkästi haavoja liikkuvista kuolainrenkaista.

Suitsia lähdimme hakemaan Ylöjärven Hööksistä, jossa vielä pohdiskelimme valintaa meksikolaisten ja remonttisuitsien välillä ja lopulta päädyimme esteratsastuksessa tuttuihin meksikolaisiin. Nämä tietenkin ruskean värisinä ja full kokoisina. Ucin päähän on muuten kokoa full, mutta alaturpahihna pitäisi olla enintään cob ja tästä syystä jokaisiin herran suitsiin on jouduttu lisäämään reikiä. 

 Suitsetkin ovat tuntuneet hyviltä Ucin päässä, ja nahkakin on melko laadukasta.

Nyt onkin vuorossa otsikon sisältämän toisen asian vuoro; vieraileva kuski. Hyvä ystäväni Emmi tuli meille tänne kolmeksi päiväksi ja tietenkin laitoimme hänet Ucin selkään. Emmi lähes vannoutuneena kouluratsastajana pääsi nyt hyppäämään Ucilla rataa ja kyllä meno näytti niin rauhalliselta ja sujuvalta. Rata oli korkeimmillaan noin 60cm, mutta Emmi hyppäsi yksittäisenä noin 85cm pystyn muutamaan otteeseen. Ucci tosin testailee esteillä vielä niin, että kiertää esteen ja sen jälkeenkään ei hyppää ellei ole todella kannustava ja määrätietoinen ratsastaja selässä. Tämä tapahtui muutamat kerrat, mutta ainakin katsojan silmään ratsastus oli todella sujuvaa! Emmin oman kertomuksen ratsastuksesta löydät TÄÄLTÄ.

Materiaalia ja kerrottavaa riittää, mutta aikaa on rajallisesti, tässä kaikki tältä erää!

#5 Viimeaikojen tapahtumat

Huhhuh. Ihan hävettää tämä postaustauko ja blogin kuolleisuus. Sanoin joskus, että kesällä olisi aikaa enemmänkin kirjoitella tänne, noh, toisin kävi. Koko kesäkuu oli melkein yhtä ramppaamista paikasta toiseen ja Uccikin vietti tällöin oman lomansa suunnittelemattomasti, mutta kuitenkin vietti. Kesäkuussa ratsastuksemme painottui täysin maastossa köpöttelyyn. Nollattiin ajatuksemme, ja nyt ollaan motivoituneita treenaamiseen!

Ensimmäinen selästäkäsin hoidettu maastoileminen oli täysi yllätys. Ennen säikky ja räväkkä Ucci toimikin maastossa täydellisesti, kaikista meidän luuloistamme huolimatta. Olimme Julian kanssa suunnitelleet, että ensimmäinen maastoreissu suoritettaisiin niin, että toinen kävelisi vierellä "tukena". Julia ei päässyt kyseisellä kerralla mukaamme, joten varauduin Ucin oletettuun hätäpikaisuuteen laittamalla sille gramaanit. Gramaaneitahan ei olisi loppujenlopuksi edes tarvittu, sillä poika toimi kuin ajatus. Jokainen askellaji oli täysin hallittua ja rentoa. Ucci luottaa jo niin paljon, että sen voi viedä minne vaan ilman mitään vaikeuksia. (Edellä mainittuun ei kuulu veteen meneminen, sillä siihen tämä herra ei suostu _mitenkään_). Kaikki tähänastiset maastoilemiset ovat onnistuneet todella hyvin, ei voi olla kuin vain ylpeä tuosta pojasta.

Tämä kuva on ensimmäiseltä maastoreissulta.

Menin Ucilla koulua puomilla maustettuna tuossa viime viikolla. Ei tosissaan oltu menty kentällä viimeiseen kuukauteen, joka viittaa myös siihen, että kouluratsastus oli vähän jäänyt. Emme Julian kanssa ole mitään maailman intohimoisempia kouluratsastajia, joten emme yritä edes haalia Ucin taitoihin vaikeita koulukiemuroita. Koulun meneminen meillä sisältää lähinnä paljon taivuttelua, askellajien sisäisiä temmonmuutoksia ja rentouden hakemista. Taivuttelin taas paljon Uccia, sillä herra tuppaa olemaan hyvin jäykkä tuntien alkuun. Kun käynti ja ravi oli saatu hyväksi, oli laukan vuoro. Ucin laukka kenttätyöskentelyssä on nykyään melko hyvä, vaikka kulmat oijotaankin. Kerta kerralta Ucci laukkaa vähän enemmän kulmiin, kun laukan tasapainokin alkaa jo pikkuhiljaa löytyä! Lähestyin laukassa (maahankaivettua) puomia vuoronperään pienemmällä ja isommalla ympyrällä. Isommalla ympyrällä lähestyttäessä säätelin laukan tempoa suuremmaksi ja nopeammaksi. Pienellä ympyrällä lyhensin laukkaa todella paljon ja Ucci kokosi hyvin. Tehtävän tehtyä laukkasin vielä ilman ohjia puomin yli muutamaan otteeseen. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi uskonut Ucin toimivan ilman ohjia, vaan oletin sen sekoavan ja kiihtyvän todella paljon. Minun onnekseni Ucci totteli jalka-apujani loistavasti, eikä kiihdytellyt ollenkaan! Tältä kerralta ei ole kuvia, sillä yleensä ratsastamme koulukerrat yksin niin ettei toinen ole mukana. Täytyy katsoa jos joskus saisi jonkun kuvaamaan tai virittäisi kameran videoimaan kentän laidalle.

Kuva on vanhalta kouluratsastus kerralta.

Uccia on myös liinattu pariin otteeseen, ja nykyään herra laukkaakin jo vermeet päällä! Yhdellä liinauskerralla kömmin itse Ucin selkään ja pyörein ympyrällä liinan päässä. Tuntui vähän siltä kuin en olisi ikinä ennen ollut hevosen selässä, mutta tuollainen hauska humputtelu oli oikein mukavaa ja rattoisaa. Uskaltauduin siinä ohessa myös laukkaamaan Ucilla ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Julia nousi vielä hetkeksi Ucin selkään ja minä liinasin. Kun tuli loppukäyntien aika, minulla ja Julialla välähti; laitetaan iskä Ucin selkään loppukäynneiksi. Näin me teimme ja iskä meni heti ensimmäisellä ratsastuskerralla jo ilman satulaa minun taluttamanani. Iskää ei jännittänyt ja Uccikaan ei ollut moksiskaan alkeisratsun tittelistä.

Ratsastin Ucilla esteitä viime maanantaina. Julia viritteli meille radan, mutta tästä tunnista kerron erillisessä postauksessa. Tänä samana päivänä hyppäsin tarhassa Ucin selkään niin että sillä oli vain riimu ja riimunnaru taiteiltuna ohjiksi. Ucci totteli kaikkia apuja ja pidätteitä, joten uskalsin laukatakkin hetken. Lopuksi laitoin riimunnarun kaulalle ja ratsastin hetken pelkällä kaulanarulla! Miten meillä voikaan olla noin luottoheppa. Ei uskoisi että vielä viime talvena pelkäsin tätä hevosta ja nyt ratsastan sillä pelkällä kaulanarulla!

Jollakin varmaan heräsi kysymys, että miksi Julia ei ole ratsastanut Ucilla nyt, mutta tähän on oiva selitys. Julia hoisi Ucin liikutuksen ja hoitamisen juhannusviikon ajan, joten minä ratsastin sitten viime viikon liikutuskerrat.

Paljon on tapahtunut kaikkea, mutta aikaa ja materiaalia on puuttunut. Tässä nyt kuitenkin tiivistettynä viimeaikojen tapahtumat!

#4 Zilpan koulukisat 28.5.2016

Tässä kuvia Zilpan koulukisoista. Kuvia ei ole kaikista luokista, eikä enempää kuin tässä olevat. Huomioithan, että jos käytät kuvia, mainitset kuvaajan! Varoitan; kuvatulva ;)