#7 Ilman satulaa

Olin mennyt ruunalla kokonaisen tunnin ilman satulaa muistaakseni kaksi vuotta sitten. Tuo kahden vuoden takainen tunti päättyi siihen, kun putosin. Putoaminen jäi kaivelemaan hampaankoloon pitkäksi aikaa, vaikka mitään vakavaa ei sattunut. Toki olemme menneet Janeten kanssa Ucilla monet kerrat loppuverkat ilman satulaa, mutta silloin Ucci ei enää jaksa testailla vaan menee suhteellisen nätisti.

Päätin ottaa härkää sarvista ja mennä Ucilla ilman satulaa tuossa pari viikkoa sitten. Otin varmuuden vuoksi gramaanit matkaan. Ne olivatkin ihan tarpeelliset kun ruunalla oli menohaluja todella paljon, ainakin aluksi. Alkuverkat meni vähän miten sattuu, sillä Ucci kyttäili kentän ulkopuolella tapahtuvia asioita. Tähän väliin on pakko pahoitella kuvien laatua, ja mä en osaa muokata kuvia juuri lainkaan.. Janette on meistä se, joka osaa tuon jalon taidon, mutta hän on tällä hetkellä viettämässä aikaa poikaystävänsä kanssa mökillä.

Loppujen lopuksi sain ruunan keskittymään olennaiseen. Alussa ravissa oli helppo istua, mutta kun tuo hevonen alkoi käyttää kunnolla selkäänsä.. Istuminen ei ollutkaan enää niin yksinkertaista, vaan siihen joutui oikeasti keskittymään huomattavasti enemmän. Vatsalihakset saivat kyllä kyytiä tuolloin!

Laukassa me mentiin vaan lähinnä isolla ympyrällä. Aloitimme oikealla laukalla, joka on Ucille vaikeampi. Alussa se yritti olla vähän sellaista ravilaukkaa, mutta parin kierroksen jälkeen se parani huomattavasti. Vasen laukka oli taas alusta lähtien todella voimakasta, ja tuntui kuin olisin istunut keinuhevosen selässä! Janette oli rakentanut kentälle kavaletin, jota hyppäsimme muutaman kerran kumpaakin suuntaan. Oli muuten kivaa hyppiä ilman satulaa! Hypyt olivat ihanan tasasia ja niissä oli helppo pysyä kyydissä.

Janette meni loppuverkat samalla kun mä korjasin kavaletin pois. Loppuun on pakko laittaa vielä muutamia kuvia tuosta ravista, ero on suurin ennen ja jälkeen laukan! On se hieno hevonen❤

#6 Uutuuksia ja vieraileva kuski

Olemme pohtineet jo hetken aikaa, että Ucci tarvitsee esteille uudet kuolaimet; joka johtaa myös uusiin suitsiin. Ucci oli normaaleilla nivelolympioilla todella vahva esteillä, ja pidätteet kulki Ucille perille varmaankin Rovaniemen kautta. Mietimme pitkään että mitkä kuolaimet olisivat hyvät tuon hevosen suuhun. Otimme Ucille testiin oliivi nivelkuolaimen, joka on tähän mennessä vaikuttanut hyvältä kuolaimelta. Plussana näissä kuolaimissa on myös se, ettei niihin tarvitse laittaa kumitutteja, kun herran suupielet tuppaa saamaan herkästi haavoja liikkuvista kuolainrenkaista.

Suitsia lähdimme hakemaan Ylöjärven Hööksistä, jossa vielä pohdiskelimme valintaa meksikolaisten ja remonttisuitsien välillä ja lopulta päädyimme esteratsastuksessa tuttuihin meksikolaisiin. Nämä tietenkin ruskean värisinä ja full kokoisina. Ucin päähän on muuten kokoa full, mutta alaturpahihna pitäisi olla enintään cob ja tästä syystä jokaisiin herran suitsiin on jouduttu lisäämään reikiä. 

 Suitsetkin ovat tuntuneet hyviltä Ucin päässä, ja nahkakin on melko laadukasta.

Nyt onkin vuorossa otsikon sisältämän toisen asian vuoro; vieraileva kuski. Hyvä ystäväni Emmi tuli meille tänne kolmeksi päiväksi ja tietenkin laitoimme hänet Ucin selkään. Emmi lähes vannoutuneena kouluratsastajana pääsi nyt hyppäämään Ucilla rataa ja kyllä meno näytti niin rauhalliselta ja sujuvalta. Rata oli korkeimmillaan noin 60cm, mutta Emmi hyppäsi yksittäisenä noin 85cm pystyn muutamaan otteeseen. Ucci tosin testailee esteillä vielä niin, että kiertää esteen ja sen jälkeenkään ei hyppää ellei ole todella kannustava ja määrätietoinen ratsastaja selässä. Tämä tapahtui muutamat kerrat, mutta ainakin katsojan silmään ratsastus oli todella sujuvaa! Emmin oman kertomuksen ratsastuksesta löydät TÄÄLTÄ.

Materiaalia ja kerrottavaa riittää, mutta aikaa on rajallisesti, tässä kaikki tältä erää!

#5 Viimeaikojen tapahtumat

Huhhuh. Ihan hävettää tämä postaustauko ja blogin kuolleisuus. Sanoin joskus, että kesällä olisi aikaa enemmänkin kirjoitella tänne, noh, toisin kävi. Koko kesäkuu oli melkein yhtä ramppaamista paikasta toiseen ja Uccikin vietti tällöin oman lomansa suunnittelemattomasti, mutta kuitenkin vietti. Kesäkuussa ratsastuksemme painottui täysin maastossa köpöttelyyn. Nollattiin ajatuksemme, ja nyt ollaan motivoituneita treenaamiseen!

Ensimmäinen selästäkäsin hoidettu maastoileminen oli täysi yllätys. Ennen säikky ja räväkkä Ucci toimikin maastossa täydellisesti, kaikista meidän luuloistamme huolimatta. Olimme Julian kanssa suunnitelleet, että ensimmäinen maastoreissu suoritettaisiin niin, että toinen kävelisi vierellä "tukena". Julia ei päässyt kyseisellä kerralla mukaamme, joten varauduin Ucin oletettuun hätäpikaisuuteen laittamalla sille gramaanit. Gramaaneitahan ei olisi loppujenlopuksi edes tarvittu, sillä poika toimi kuin ajatus. Jokainen askellaji oli täysin hallittua ja rentoa. Ucci luottaa jo niin paljon, että sen voi viedä minne vaan ilman mitään vaikeuksia. (Edellä mainittuun ei kuulu veteen meneminen, sillä siihen tämä herra ei suostu _mitenkään_). Kaikki tähänastiset maastoilemiset ovat onnistuneet todella hyvin, ei voi olla kuin vain ylpeä tuosta pojasta.

Tämä kuva on ensimmäiseltä maastoreissulta.

Menin Ucilla koulua puomilla maustettuna tuossa viime viikolla. Ei tosissaan oltu menty kentällä viimeiseen kuukauteen, joka viittaa myös siihen, että kouluratsastus oli vähän jäänyt. Emme Julian kanssa ole mitään maailman intohimoisempia kouluratsastajia, joten emme yritä edes haalia Ucin taitoihin vaikeita koulukiemuroita. Koulun meneminen meillä sisältää lähinnä paljon taivuttelua, askellajien sisäisiä temmonmuutoksia ja rentouden hakemista. Taivuttelin taas paljon Uccia, sillä herra tuppaa olemaan hyvin jäykkä tuntien alkuun. Kun käynti ja ravi oli saatu hyväksi, oli laukan vuoro. Ucin laukka kenttätyöskentelyssä on nykyään melko hyvä, vaikka kulmat oijotaankin. Kerta kerralta Ucci laukkaa vähän enemmän kulmiin, kun laukan tasapainokin alkaa jo pikkuhiljaa löytyä! Lähestyin laukassa (maahankaivettua) puomia vuoronperään pienemmällä ja isommalla ympyrällä. Isommalla ympyrällä lähestyttäessä säätelin laukan tempoa suuremmaksi ja nopeammaksi. Pienellä ympyrällä lyhensin laukkaa todella paljon ja Ucci kokosi hyvin. Tehtävän tehtyä laukkasin vielä ilman ohjia puomin yli muutamaan otteeseen. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi uskonut Ucin toimivan ilman ohjia, vaan oletin sen sekoavan ja kiihtyvän todella paljon. Minun onnekseni Ucci totteli jalka-apujani loistavasti, eikä kiihdytellyt ollenkaan! Tältä kerralta ei ole kuvia, sillä yleensä ratsastamme koulukerrat yksin niin ettei toinen ole mukana. Täytyy katsoa jos joskus saisi jonkun kuvaamaan tai virittäisi kameran videoimaan kentän laidalle.

Kuva on vanhalta kouluratsastus kerralta.

Uccia on myös liinattu pariin otteeseen, ja nykyään herra laukkaakin jo vermeet päällä! Yhdellä liinauskerralla kömmin itse Ucin selkään ja pyörein ympyrällä liinan päässä. Tuntui vähän siltä kuin en olisi ikinä ennen ollut hevosen selässä, mutta tuollainen hauska humputtelu oli oikein mukavaa ja rattoisaa. Uskaltauduin siinä ohessa myös laukkaamaan Ucilla ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Julia nousi vielä hetkeksi Ucin selkään ja minä liinasin. Kun tuli loppukäyntien aika, minulla ja Julialla välähti; laitetaan iskä Ucin selkään loppukäynneiksi. Näin me teimme ja iskä meni heti ensimmäisellä ratsastuskerralla jo ilman satulaa minun taluttamanani. Iskää ei jännittänyt ja Uccikaan ei ollut moksiskaan alkeisratsun tittelistä.

Ratsastin Ucilla esteitä viime maanantaina. Julia viritteli meille radan, mutta tästä tunnista kerron erillisessä postauksessa. Tänä samana päivänä hyppäsin tarhassa Ucin selkään niin että sillä oli vain riimu ja riimunnaru taiteiltuna ohjiksi. Ucci totteli kaikkia apuja ja pidätteitä, joten uskalsin laukatakkin hetken. Lopuksi laitoin riimunnarun kaulalle ja ratsastin hetken pelkällä kaulanarulla! Miten meillä voikaan olla noin luottoheppa. Ei uskoisi että vielä viime talvena pelkäsin tätä hevosta ja nyt ratsastan sillä pelkällä kaulanarulla!

Jollakin varmaan heräsi kysymys, että miksi Julia ei ole ratsastanut Ucilla nyt, mutta tähän on oiva selitys. Julia hoisi Ucin liikutuksen ja hoitamisen juhannusviikon ajan, joten minä ratsastin sitten viime viikon liikutuskerrat.

Paljon on tapahtunut kaikkea, mutta aikaa ja materiaalia on puuttunut. Tässä nyt kuitenkin tiivistettynä viimeaikojen tapahtumat!